Erään koulutusryhmän kanssa Petra keskittyi seuraamaan opiskelijoiden osallistumista. Eräs yrittäjä työskenteli syventyen tehtävään, toinen tuntui tekevän omiaan ja kolmas teki kyllä, muttei ilolla. 

Oli pakko miettiä homma uusiksi. Toki selvää oli, että ryhmässä oli niin monta yksilöllistä tapaa kuin ihmisiäkin, vaikka tarve olisikin kaikilla sama. Miten koulutussisällöt saisi palvelemaan kaikkia parhaalla mahdollisella tavalla? 

Mikä sai Tuulan suun niin mutrulle liiketoimintasuunnitelmaa miettiessä? Miksi Raijasta tuntui, että tämä on jo liian tuttua? Oliko Martin äksyily periä siitä, että suunnitelmat olivat olleet valmiina kauan sitten, ja nyt oli turhaa keskittyä siihen?

“Kaikki varmaan syystä”, mietti Petra. Mikä olisi oikea tapa se selvittää?

Petra päätti kutsua ryhmän kanta-asiakkaitaan koolle ja kartoittaa näitä tunteita ja kokemuksia. 

Aktiiviset opiskelijat, ne viisaat yritystoimintansa ohella kehittäjät, antaisivat varmasti hyvän osviitan koulutuksen toteutuksesta. 

Ja niinhän tehtiin. Kahvia pulloon, mukavaan ympäristöön ja turinat päälle. Ei sen kummempaa agendaa – vain vapaus kertoa kokemuksistaan ja kehittämisajatuksistaan. Petran kynä suihki muistiinpanoja kirjatessa. 

Kritiikin edessä Petra saattoi kysyä: 

Miten haluaisit asian järjestettävän? 

Mikä palvelisi parhaiten tarpeitasi?

Keskustelujen myötä syntyi myös uusia ideoita koulutusprosessiin, ja niitä päästiin heti pallottelemaan yhdessä. Seuraavassa koulutuspäivässä Raijat ja Martit jo hymyilivät. Tekivät innolla harjoituksia, jollaisia olivat toivoneet. Ja mikä parasta: sitoutuivat, koska olivat päässeet vaikuttamaan. 

“Tästä on kerrottava kouluttajatiimille”, Petra innostui. Se, oliko kouluttajatiimissä innostunutta jengiä, onkin sitten ihan eri juttu.

Miten sinä kuuntelet asiakastyytyväisyyttä?